KUUKAUDEN SANA: HOIVATYÖ ON JUMALASTA

Room.17:7:  -"Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi".

Kaikenlainen lähimmäisestä huolehtiminen ja hoivaaminen on Jumalan mielenmukaista työtä. Raamattu on yksiselitteisesti sellaisen takana. Jeesus lähetti opetuslapset matkaan saarnaamaan evankeliumia. Samalla Hän haastoi heidät elämään sanomansa todeksi. 

Julistustyön ohella opetuslapsille annettiin tehtäväksi parantaa sairaita ja ruokkia nälkäisiä. Seurakunta maailmassa on jokaista heikkoa ja tarvitsevaa varten. Jeesus sanoi, ettei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat; Mark. 2:17, Matt. 9:12; Luuk.5:31. 

Jokainen Jeesuksen seuraaja on lähetetty eläväksi kirjeeksi tälle maailmalle. Millaista tekstiä sinun elämääsi seuraavat saavat lukea kulkiessaan ohitsesi? Vai, oletko liian kiireinen juostessasi?  

2 Kor.3:3 sanoo: "Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin.

Kenelle kirjeen kirjoittaminen uskottiin? 

- Tekstistä käy ilmi, että apostolit olivat opettaneet ja vaalineet uskovien joukkoa. Tälle apostolien vaalimalle perustukselle, jota Pyhä Henki ja Kristus itse johtaa, on uskottu meidän kasvattamisemme. Se tarkoittaa tietenkin seurakuntaa. 

Me emme voi olla Kristuksen kirje maailmalle, mikäli emme ole kasvaneet Pyhän Hengen ohjauksessa ja seurakunnassa, missä on julistettu elävää totuuden Sanaa. Jos emme huolehdi hengestämme, emmekä ruoki sitä oikein, kuinka voimme silloin olla hengessä palavia ja Hänen johdatuksessaan? 

Seurakunta-ajan on ollut tarkoitus saattaa meidät opetuksellaan hengelliseen aikuisuuteen. Meidän on aika jo nähdä, millä todellisuudessa on merkitystä. Jumalan totuus on, että me tarvitsemme Häntä. Ilman Häntä ihmiskunta on hukassa ja vaipuu epätoivoon.

(Lue: Efe. 4.luku).

Gal. 4: 

1 Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei  mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja.

2 Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan  määräaikaan asti.

3 Samoin on meidän laitamme. Niin kauan kuin olimme alaikäisiä,  olimme maailman alkuvoimien orjia.

Jeesus tuli vapauttamaan kaikki vangitut. Kuka meistä on ollut minkäkin siteissä. Yksin Jumalalla on valta päästää vapaaksi erilaisten orjuuksien alta. Hän kantoi meidän syntimme ja sairautemme Golgatan keskimmäisellä ristillä. Hän sovitti ne edestämme Isä Jumalan kanssa. 

Nyt tuo valta sitoa ja päästää on annettu myös meille, Hänen seurakunnalleen. Matt. 16:19 Jeesus sanoo: 

- "Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu."

Vaikka me emme aina näkisi ihmisten aina paranevan kokonaan, me voimme hoivata ja kulkea kappaleen matkaa heidän rinnallaan. Aina siellä, missä Jumalan Henki on kanssamme, tapahtuu merkittäviä asioita. Valo, joka kulkee kanssamme, paljastaa asioita. Jumalan rakkaus saa aikaan arkipäivän ihmeitä.  Voimme nähdä, kuinka lähimmäisemme saavat toivoa ja iloa elämäänsä. 

Lamppua ei saa laittaa vakan alle, vaan sen tulee antaa loistaa kaikille huoneessa oleville; Matt. 5:15. 

Millainen valo saa minusta loistaa?  Valossa, joka on Kristus, meidän jokaisen on hyvä viipyä ja kysyä itseltämme: 

- Olenko työssäni kirkastanut Häntä? 

- Kuinka kohtelen lähimmäistäni?

- Puhunko sanoja, jotka rakentavat? 

- Vaalinko yhteyttä, vai olenko hajottaja? 

- Olenko luotettava? 

- Kuuntelenko, mitä lähimmäiseni on vailla? 

- Osaanko asettua kärsivän asemaan? 

Tässä muutamia auttavia kysymyksiä omaan pohdintaamme siitä, millaisia hoivan antaja olemme.  Jeesus on paras esikuva jokaiselle, joka tahtoo tulla hoivatyössään esimerkilliseksi ja tavoittaa mahdollisimman monta tarvitsijaa matkallaan.  

Tärkeintä ei myöskään ole määrä, vaan laatu. Jeesus itse antoi enemmän painoarvoa yhdelle kadonneelle kuin suurille ihmismassoille, jotka on vaikea tavoittaa. Massat voivat kiehtoa, mutta tosiasia on, että yksikin avoin sydän Jumalalle tuottaa Hänelle mitä suurinta iloa. Yhden ihmisen kohtaaminen on arvokas hetki! 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!