OIKEA TYÖNÄKY

1 Joh. 3:14:  Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.

On surullista, jos veljien ja sisarten kesken on vihaa, joka johtaa eriarvoistamiseen ja syrjintään. Jumala on antanut lahjojansa jokaiselle omalleen. Meidän tulisi nähdä se, ja olla valmiit elämään sovussa sekä järjestyksessä. 

Tällaiset asetelmat ja tunnot eivät olleet vieraita apostoleillekaan aikanaan.  Johannes, jonka kerrotaan olleen Jeesukselle hyvin läheinen opetuslapsi, kirjoittaa näin, 3 Joh. 1 luvussa: 

9 Minä kirjoitin seurakunnalle; mutta Diotrefes, joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan, ei ota meitä vastaan.

10 Sentähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta.

11 Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt. Apostoli Johannes kirjoittaa tässä yksityiskirjeen. Kirjeen alussa mainitaan lyhyesti vain lähettäjä Vanhin ja saaja Gaius.  Tarkkaa tietoa saajan henkilöllisyydestä ei ole.  Johannes esittää kirjeessään Gaiukselle kolme pyyntöä.  Yksi niistä koskee paikasta toiseen vaeltavien lähetyssaarnaajien tukemista ja vastaanottamista seurakunnissa.  Mistään oppikysymyksistä, harhaopista tai muusta ei ole tässä kyse.  Kysymys koskee yksinomaan veljeyttä Kristuksessa.  Kuka on tekstissä esiintyvä Diotrefes, jota kirjoittaja joutuu ojentamaan käytöksestään halukkaita tulijoita kohtaan?  Kyseessä on todennäköisesti piispa (episkopos), joka pyrki saamaan seurakunnassa yksinvaltiaan aseman. Hän ei ollut vain yksi vanhimmiston jäsenistä. Kirjeen kirjoittaja on jättänyt hänen virka-asemansa huomiotta ja korostaa tässä hänen käyttäytymistään omin sanoin! Kirjoittaja luottaa omaan arvovaltaansa ja on tulossa julkisesti nuhtelemaan Diotrefestä toiminnastaan. Myös apostoli Paavali nuhteli julkisesti aikoinaan Pietaria Antiokian seurakunnassa (Gal. 2:14).  Diotrefes ansaitsi nuhtelua neljästä eri syystä: 1. Hän oli puhunut pahaa Vanhimman johtamasta tai ainakin puoltamasta lähetystyöstä. Hän oli levittänyt työstä väärää tietoa.  Hän oli ehkä siinä yhteydessä levittänyt väärää tietoa myös kirjeen kirjoittajasta. 2. Hän oli loukannut vieraanvaraisuuden periaatetta, kun ei ottanut vastaan vierailevia kristittyjä, veljiä. 3. Hän oli estänyt jopa seurakuntalaisiaan tekemästä näin. 4. Hän pyrki erottamaan toisenlaisen työnäyn omaavia seurakunnasta.   KUINKA VAKAVAA ON POTKIA TUTKAINTA VASTAAN? ( Apt. 26:14) On aina vakavaa lähteä taistelemaan itse Jumalaa ja Hänen työtään vastaan. Jumala kutsuu palvelijansa ja asettaa varustukseen. Hän lähettää; Hän vastaa työstä.  Vanhin tiesi tämän.  On tärkeää, ettei kukaan laita seipäitä esteeksi Herran työlle.  Sellainen ei tule saamaan koskaan kiitosta.  Vanhin kirjoittaa, että sellainen tekee pahaa, joka osallistuu edellä mainittuihin tekoihin ja vieroksuu veljeään. Me voimme nähdä, että veljien ja sisarten rakastaminen totuudessa kantaa hedelmää.  Otetaan vastaan jokainen, jonka Jumala luoksemme lähettää.  Silloin, kun meillä ei ole esittää yhtään vedenpitävää estettä yhteistyölle, jätetään se tekemättä! VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! Katja-Leena Lähteet: Pyhä Raamattu Aimo T Nikolainen; Katolliset kirjeet- kommentaari (3 Joh. kirje); J. kylä -87.