ÄLÄ TEE ITSELLESI MITÄÄN PAHAA!

Apostoli Paavali joutui aina silloin tällöin viettämään aikaansa vankisellissä, kun ympäröivä maailma vainosi häntä ja koko silloista seurakuntaa. Vankityrmä tuli Paavalille tutuksi. Voin vain kuvitella, kuinka nykyisiin vankiloihin verrattuna olot olivat synkät ja ankeat siellä lojuville vangeille.  

Vanginvartijan työ oli uuvuttavaa; pimeissä selleissä ei nähnyt ilman soihtua ja haju oli varmasti kuvottava.  Vankityrmät täyttyivät ulosteen, veren ja virtsan hajuista.  Rotat ja torakat juoksentelivat lattioilla. Näky oli kuin suoraan helvetistä. 

Kaikesta huolimatta Paavali alkoi vankisellissään veisata ylistystä Jumalalle ystävänsä Silaksen kanssa. Ylistyksellä oli sellainen voima, että yht´äkkiä maanjäristys vavisutti tyrmää ja vankien kahleet kimposivat auki.  Kertomus löytyy Raamatusta, Apt. 16. luvusta: 

25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.

26 Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.

27 Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.

28 Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä".

29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.

30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Vanginvartijalla oli suuri vastuu pitää vangit selleissään ja huolehtia, ettei yksikään heistä pääse karkuun.  Mikäli vartija epäonnistui tehtävässään, oli todennäköistä, että rangaistus siitä oli kova.  Vanginvartijaa voitiin syyttää vehkeilystä vankien kanssa ja sellainen oli tuomittavaa.  Myös Paavali ymmärsi vanginvartijan vastuun.  Oli sanomattakin selvää, että tapauksessa, missä vartija luuli ensin kaikkien vankien päässeen karkuun, hän kuvitteli selviävänsä tilanteesta parhaiten oman käden kautta.  Riistämällä oman henkensä hänen ei tarvitsisi kohdata katkeraa rangaistusta vankilan johdon taholta.  Vanginvartija ei osannut katsoa omaa karmaisevaa tunnettaan pidemmälle.  Hän oli oman pelkonsa ja häpeänsä vanki.  KUINKA USEIN ME OLEMME OMAN HÄPEÄMME JA EPÄONNISTUMISEMME VANKEINA? Ihminen on loppuun saakka ihminen.  Lehtien lööpit ovat täynnä kertomuksia surullisista ihmiskohtaloista, missä ihminen ei ole nähnyt itsensä yli minkäänlaista toivoa tai valoa.  Kuka sellaisen takana itse asiassa on?  Mitä Raamattu opettaa ko. aiheesta meille?  Mikä vangitsee ihmismielen epätoivoon ja synkkyyteen niin, että hän on valmis lopulta tuhoamaan oman elämänsä ja samalla myös muiden?   Joh. 10:10: Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Tällaisen tuhon takana on aina Pahan henkivalta ja voima.  Saatana yritti houkutella jopa itse Jumalan Poikaa hyppäämään alas temppelin harjalta kiusatessaan Häntä.  Jeesus ei mennyt niin halpaan, että olisi suostunut sellaiseen.  Jeesus sanoi, ettei Hän ei aio kiusata Jumalaa asioilla, joilla Saatana Häntä koetteli.   (Matt. 4. luku). 1 Joh. 4:1a: Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; Raamattu lupaa meille, että Jeesus, joka on kaikessa ollut yhtä lailla kiusattu, voi auttaa meitä kiusattuja ja itsessämme heikkoja.  Hän tietää, mitä on olla oman häpeänsä, epätoivonsa ja synkeytensä vanki.  Hän voi auttaa jokaista, joka kääntyy pyytämään apua Häneltä.   Hepr. 2:18: Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. ME TARVITSEMME KESTÄVÄISYYTTÄ  Hepr. 10: 36:  Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Vanginvartija pelastui apostoli Paavalin viisauden ja valveilla olon johdosta.  Paavali näki, että mies oli vastuuntuntoinen ja nopea toimimaan sen pohjalta. Hänen vastuuntuntonsa ei vain nojautunut tarpeeksi sinne, minne sen olisi tullut nojata: Luojaan ja Isä Jumalaan.  Kun olemme lähteneet seuraamaan Jeesusta ja antaneet elämämme Hänelle, olemme ennen kaikkea vastuussa Hänelle.  Me tarvitsemme kestäväisyyttä toteuttaaksemme Hänen tahtonsa elämässämme.  Hänen tahtonsa on aina elämän puolella.  Hänen päämääränsä on pyhyys, kunnia ja kirkkaus.  Rukoillaan tänään Pyhän Hengen voimaa elämäämme tehdäksemme sen, mikä on oikein.  Ei kuunnella sielunvihollista, joka kuiskuttaa korviimme tuhoa, kuolemaa ja riistoa.  Se yrittää saada meidät täyteen itseinhoa, vihaa ja häpeää niin, että olemme valmiit kumartamaan häntä.  Ei suostuta sellaiseen. Jeesus lähetti Saatanan pois kiusaamasta häntä vetoamalla Jumalan Sanaan.  Täytetään mekin itsemme sanoilla, joissa on elämä ja yltäkylläisyys jokaiselle, joka uskoo että Jeesus on Jumalan poika ja pelastaja jokaiselle, joka lähtee seuraamaan Häntä.  Rukous: " Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, anna anteeksi tuhon ja kuoleman ajatukset, joihin elämäni synkkinä hetkinä olen saattanut vaipua.  Nosta minut kuolemasta elämään ja pimeydestä valkeuteen.  Täytä minut Pyhällä Hengelläsi ja pelasta Pahan vallasta.  Anna sisimpääni ilo ja rauha Sinun lapsenasi ja vie perille asti.  Älä anna minkään riistää minua Sinulta. Olethan luvannut pitää omistasi huolta.  Aamen ".    VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! - Katja-Leena