PANDA JA PIISAMI
Suuri musta-valkoinen Panda asusteli puussa. Se oli hyvin suurikokoinen ja vain harvoin se laskeutui valtaamansa puun oksalta alas. Sille näytti ruokaa riittävän. Sen ruokavalio oli yksinkertainen. Se söi vain puun lehtiä. Ja, panda piti niistä. Se ei voinut ollenkaan ymmärtää, että puun juurella asuva piisami rakasti monenlaisia vihreitä herkkuja, joita lähellä oleva järvi oli pullollaan. Se yritti saada piisamia kuriin ja tyytymään vain ja ainoastaan vihreisiin puun lehtiin. Olisihan piisami vikkelänä ja uteliaana voinut hakea heille molemmille syötävää lähipuiden oksilta. Mitä muuta tarvitaan?
Piisami taas ei voinut ymmärtää suurta karhua, joka oli niin asemissaan. Sitä ei tuntunut järkyttävän mikään. Vaikka se painoi monta sataa kiloa, siellä se pysytteli samalla oksalla ja pureskeli tyytyväisenä lehtiään. Piisamin mielestä panda todellakin oli musta-valkoinen, niin ajattelultaan kuin elintavoiltaan. Kuinka naapuruuden tulevaisuudessa oikein kävisi?
Silloin metsän kuningas, Leijona, asteli puun luokse. Se katsoi ensin Pandaan ja puheli sille:
" Kuulehan, poika, eikö sinun olisi jo aika astella sieltä oksaltasi hieman alemmaksi, maahan asti, ja katsella ympärillesi? Maailma ei ole niin musta-valkoinen, eivätkä kaikki elä ympärilläsi, kuten sinä elät. Oletko ottanut lähimmäisesi huomioon? Koska viimeksi olet kysynyt naapuriltasi, kuinka hän voi tai mitä hän todella on vailla? Ruokitko siellä vain omaa nälkääsi? Tai, tiedätkö ylipäätään, mitä maankamaralla tapahtuu? Oletko edes varma, että ruokaa riittää kaikille, tai onko naapurisi elämä jotenkin muuten uhattuna?
Panda kuunteli Leijonan puhetta ja puisteli päätään. Hänenkö pitäisi lähteä liikkeelle, niin kookaskin kun oli. Hänen tiedettiin viihtyvän vain puussansa ja hänellä oli suuri arvo eläinten keskuudessa. Kukaan ei häntä ollut koskaan aikaisemminkaan saanut liikahtamaan omalta paikaltaan. Mitä ihmettä Leijona häneltä nyt pyytääkään?
Sitten Leijona asteli Piisamin luokse, joka juuri oli järvellä sukeltelemassa. Leijona katsoi piisamiin ja sanoi: " Mitä sinä siellä sukeltelet ja luulet löytäväsi? Pysähdy hetkeksi juttelemaan minun kanssani. Miksi aina kiiruhdat retkillesi, etkä edes välttämättä tiedä, mitä pyydystät? Jospa keskittyisit enemmän etsimään kaloja kuin muuta purtavaa? Olet niin mieltynyt monenlaiseen ruokaan, että kalastus on jäänyt sinulta vähemmälle. Ehkä sinun on aika pysähtyä katsomaan menoasi. Voisitte yhdessä naapurisi Pandan kanssa keskustella siitä, kuinka ravintoa riittäisi kaikille metsän eläimille. Ja, keskustella siitä, kuinka voisitte nähdä, mikä on tärkeintä ja mikä saa teidätkin liikkeelle siitä ilosta käsin, että koko metsä voi hyvin.
Lopuksi Leijona suuntasi kulkunsa kohti metsän reunaa, kääntyi katsomaan taakseen ja totesi mennessään: " Minulle on tärkeää, että te kaikki voisitte elää täällä rauhassa ja sovussa. Metsän kuninkaana toivon jokaisen, pienimmästä suurimpaan, luottavan Minuun ja ohjeisiini. En tahdo, että Panda kasvaa liian suureksi ja putoaa, enkä että Piisami sukeltaa liian syvälle, eikä löydä takaisin. Ystävät, pitäkää huolta toisistanne "!
Katja-Leena Klinga
Piisami taas ei voinut ymmärtää suurta karhua, joka oli niin asemissaan. Sitä ei tuntunut järkyttävän mikään. Vaikka se painoi monta sataa kiloa, siellä se pysytteli samalla oksalla ja pureskeli tyytyväisenä lehtiään. Piisamin mielestä panda todellakin oli musta-valkoinen, niin ajattelultaan kuin elintavoiltaan. Kuinka naapuruuden tulevaisuudessa oikein kävisi?
Silloin metsän kuningas, Leijona, asteli puun luokse. Se katsoi ensin Pandaan ja puheli sille:
" Kuulehan, poika, eikö sinun olisi jo aika astella sieltä oksaltasi hieman alemmaksi, maahan asti, ja katsella ympärillesi? Maailma ei ole niin musta-valkoinen, eivätkä kaikki elä ympärilläsi, kuten sinä elät. Oletko ottanut lähimmäisesi huomioon? Koska viimeksi olet kysynyt naapuriltasi, kuinka hän voi tai mitä hän todella on vailla? Ruokitko siellä vain omaa nälkääsi? Tai, tiedätkö ylipäätään, mitä maankamaralla tapahtuu? Oletko edes varma, että ruokaa riittää kaikille, tai onko naapurisi elämä jotenkin muuten uhattuna?
Panda kuunteli Leijonan puhetta ja puisteli päätään. Hänenkö pitäisi lähteä liikkeelle, niin kookaskin kun oli. Hänen tiedettiin viihtyvän vain puussansa ja hänellä oli suuri arvo eläinten keskuudessa. Kukaan ei häntä ollut koskaan aikaisemminkaan saanut liikahtamaan omalta paikaltaan. Mitä ihmettä Leijona häneltä nyt pyytääkään?
 |
| Kuvitus K-L Klinga |
Sitten Leijona asteli Piisamin luokse, joka juuri oli järvellä sukeltelemassa. Leijona katsoi piisamiin ja sanoi: " Mitä sinä siellä sukeltelet ja luulet löytäväsi? Pysähdy hetkeksi juttelemaan minun kanssani. Miksi aina kiiruhdat retkillesi, etkä edes välttämättä tiedä, mitä pyydystät? Jospa keskittyisit enemmän etsimään kaloja kuin muuta purtavaa? Olet niin mieltynyt monenlaiseen ruokaan, että kalastus on jäänyt sinulta vähemmälle. Ehkä sinun on aika pysähtyä katsomaan menoasi. Voisitte yhdessä naapurisi Pandan kanssa keskustella siitä, kuinka ravintoa riittäisi kaikille metsän eläimille. Ja, keskustella siitä, kuinka voisitte nähdä, mikä on tärkeintä ja mikä saa teidätkin liikkeelle siitä ilosta käsin, että koko metsä voi hyvin.
Lopuksi Leijona suuntasi kulkunsa kohti metsän reunaa, kääntyi katsomaan taakseen ja totesi mennessään: " Minulle on tärkeää, että te kaikki voisitte elää täällä rauhassa ja sovussa. Metsän kuninkaana toivon jokaisen, pienimmästä suurimpaan, luottavan Minuun ja ohjeisiini. En tahdo, että Panda kasvaa liian suureksi ja putoaa, enkä että Piisami sukeltaa liian syvälle, eikä löydä takaisin. Ystävät, pitäkää huolta toisistanne "!
Katja-Leena Klinga
Kommentit