MIKÄÄN EI RIITÄ; VAI RIITTÄÄKÖ?

1. Joh. 3:2

Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

Olen mietteliäänä seurannut suomalaisen Saaran taistelua X-factor kisassa Englannissa ( UK ). Muistan, kun hän vuosia sitten aloitti laulajapolkunsa meillä ja yritti löytää epätoivoisesti paikkaansa. Lopulta hän suuntasi markkinoimaan musiikkiaan Kiinaan. Hän on antanut ymmärtää kirjoituksissaan, ettei riittänyt. Hän koki, ettei voinut olla oma itsensä. Viesti on todella surullinen. Ja se saa minut miettimään: onko niin, ettei meillä enää mikään riitä?

Me olemme kovia arvostelemaan kovin sanoin muita, mutta emme näe rikkaa omassa silmässämme. Tämä oli tuttua jo Jeesuksenkin aikoina.

Luuk. 6:42

Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.

Useimmat meistä saavat ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen toisen tai kolmannenkin mahdollisuuden osoittaa rakkautta ja hyväksyntää lähimmäisellemme. Mutta, kuinka osaisimme rakastaa muita, jos emme rakasta ensin itseämme? Myös itseään tulee arvostaa ja rakastaa. Kaikkein käyttäkelpoisin opetus ihmissuhteisiin minulle ovat olleet nämä Jeesuksen sanat:

Mark. 12:

30 ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.

31 Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."

Ei ole aina helppoa asettaa itseään lähimmäisen paikalle. Kuitenkin siihen meitä kehoitetaan. Usein löydämme tavan kohdella lähimmäistämme rakkaudella ja viisaudella, kun asetumme hänen asemaansa. Me emme aina voi hyväksyä kaikkea, mitä lähimmäisemme tekee tai edustaa, mutta sellaisena hän kuitenkin riittää Jumalalle. Jokaisella on olemassa lähtökohtansa. Se, mitä hänestä vielä kerran tulee, sen tietää vain yksin Jumala. Hän on puhaltanut meihin elämän hengen ja Hän tahtoo rakastaa kauttamme jokaista ihmistä. Iankaikkinen suunnitelma koskee aivan kaikkia.

Armahdetaan itseämme ja armahdetaan toisiamme. Ei laiteta rimaa aina niin korkealle. Saaran esityksestä näkee, että hän tekee nyt kaikkensa kelvatakseen. Meille hänen olisi pitänyt kelvata jo paljon aikaisemmin. Jokainen tarvitsee kokemuksen hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisesta. Onneksi on Yksi, joka vakuuttaa meille rakkauttaan ja hyväksyntäänsä silloinkin, kun ihmiset kääntävät meille selkänsä.

Jer. 31:3

Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. 

Katja-Leena Klinga